|
Kaikki alkaa
kertomuksesta miehestä, joka valmisti ihmisiä kohtaamaan Jumalan
pojan..
Johannes Kastaja
Jeesuksen Kristuksen,
Jumalan Pojan, evankeliumin alku. Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: "Katso, minä
lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinun tiesi".
"Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää
polut hänelle tasaisiksi'", niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa
parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Ja koko Juudean maa
ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi
heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään
nahkavyö; ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa. Ja hän saarnasi
sanoen: "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengänpaulaa
minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään.
Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä
Hengellä."
 Jeesus
kastetaan
Ja
niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi
hänet Jordanissa.
Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan ja Hengen
niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen.
Ja taivaista tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä
olen mielistynyt".
Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan.
Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä,
ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta.
Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus
Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: "Aika on
täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus
ja uskokaa evankeliumi".
Ensimmäiset opetuslapset
Kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki Simonin ja Andreaan,
Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen; sillä he olivat
kalastajia. Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen
teistä ihmisten kalastajia". Kohta he jättivät verkot ja seurasivat
häntä.
Ja käytyään siitä vähän eteenpäin hän näki Jaakobin, Sebedeuksen
pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, heidätkin venheessä,
laittamassa verkkojaan kuntoon.
Ja kohta hän kutsui heidät; ja he jättivät isänsä, Sebedeuksen,
palkkalaisineen venheeseen ja lähtivät seuraamaan häntä.
Jeesus opettaa Kapernaumin synagoogassa
Kun he saapuivat Kapernaumiin; ja hän meni kohta sapattina
synagoogaan ja opetti.
Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti
heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin kirjanoppineet.
Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli
saastainen henki; ja se huusi
sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus
Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut,
kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."
Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä".
Ja saastainen henki kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella
äänellä.
Ja he hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät toisiltaan sanoen:
"Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia
henkiäkin, ja ne tottelevat häntä."
Ja hänen maineensa levisi kohta koko ympäristöön, kaikkialle
Galileaan.
Jeesus parantaa sairaita
Ja tultuaan ulos synagoogasta he menivät kohta Simonin ja Andreaan
taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa.
Ja Simonin anoppi makasi sairaana kuumeessa, ja kohta he puhuivat
hänestä Jeesukselle. Ja hän meni hänen luoksensa ja nosti hänet
ylös, tarttuen hänen käteensä; ja kuume lähti hänestä, ja hän
palveli heitä.
Mutta illan tultua, kun
aurinko oli laskenut, tuotiin hänen tykönsä kaikki sairaat ja
riivatut, ja koko kaupunki oli koolla oven edessä. Ja hän paransi
monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja paljon riivaajia hän
ajoi ulos eikä sallinut riivaajien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja
meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili.
Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, riensivät hänen
jälkeensä; ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät
sinua".
Ja hän sanoi heille:
"Menkäämme muualle, läheisiin kyliin, että minä sielläkin
saarnaisin, sillä sitä varten minä olen tullut".
Pitalinen mies parenee
Ja hän meni ja saarnasi heidän synagoogissaan koko Galileassa ja
ajoi ulos riivaajat.
Ja hänen tykönsä tuli pitalinen mies, rukoili häntä, polvistui ja
sanoi hänelle: "Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa". Niin
Jeesuksen kävi häntä sääliksi, ja ojentaen kätensä hän kosketti
häntä ja sanoi hänelle: "Minä tahdon; puhdistu".
 Ja kohta pitali lähti hänestä, ja hän puhdistui.
Ja varoittaen häntä ankarasti hän laski hänet heti menemään ja sanoi
hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään, vaan mene ja
näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi se, minkä Mooses on
säätänyt, todistukseksi heille". Mutta mentyään pois tämä rupesi
laajalti julistamaan ja asiasta tietoa levittämään, niin ettei
Jeesus enää saattanut julkisesti mennä kaupunkeihin, vaan oleskeli
niiden ulkopuolella autioissa paikoissa; ja kaikkialta tultiin hänen
tykönsä.
Halvattu lasketaan alas katolta
Ja muutamien päivien
perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan
kotona, kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven
edustallekaan. hän puhui heille sanaa.
Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli
neljä miestä. Kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan hänen
tykönsä, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja
kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi.
Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani,
sinun syntisi annetaan anteeksi".
Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat
sydämessään: "Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi
antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin
ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista
sydämessänne?
Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan
anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja käy'?
Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa
syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "minä sanon
sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien
nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen:
"Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet".
Leevi/Matteus tulee Jeesuksen opetuslapseksi
Ja taas hän lähti pois
ja kulki järven rantaa. Ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän
opetti heitä.
Ja ohi kulkiessaan hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa
tulliasemalla ja sanoi hänelle:
"Seuraa minua". Niin tämä nousi ja
seurasi häntä.
Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania
ja syntistä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä
oli paljon häntä seuraamassa.
Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja
publikaanien kanssa, sanoivat he hänen opetuslapsilleen:
"Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?"
Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse
parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita,
vaan syntisiä."
Ja Johanneksen opetuslapset ja fariseukset pitivät paastoa. Niin
tultiin ja sanottiin hänelle: "Johanneksen opetuslapset ja
fariseusten opetuslapset paastoavat; miksi sinun opetuslapsesi eivät
paastoa?"
Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi paastota silloin, kun
ylkä on heidän kanssaan? Niin kauan kuin heillä on ylkä seurassaan,
eivät he voi paastota.
Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin,
sinä päivänä, he paastoavat. Ei kukaan ompele vanuttamattomasta
kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan; muutoin uusi täytetilkku repii
palasen vanhasta vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.
Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin
viini pakahuttaa leilit, ja viini menee hukkaan, ja leilit
turmeltuvat; vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin."
Jeesus on sapatinkin Herra
Ja tapahtui, että hän
sapattina kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa
rupesivat kulkiessaan katkomaan tähkäpäitä.
Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Katso, miksi he tekevät
sapattina sitä, mikä ei ole luvallista?"
Hän sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki,
kun hän ja hänen seuralaisensa olivat puutteessa ja heidän oli
nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin
aikana ja söi näkyleivät, joita ei ollut lupa syödä muiden kuin
pappien, ja antoi myös niille, jotka hänen kanssansa olivat?"
Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä
ihminen sapattia varten.
Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."
Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut.
Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä
silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina.
Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu
esille".
Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä
vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti.
Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin,
murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille
miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli
jälleen terveeksi.
Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa
neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.
Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä
seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta ja
Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja
Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he
kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki.
Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe
varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä; sillä
hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja,
tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä.
Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen
eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika". Ja hän
varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki.
Jeesus kutsuu 12 miestä opetuslapsikseen
Hän nousi vuorelle ja
kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen
tykönsä.
Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä
heidät saarnaamaan,
ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia.
Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin - tämän nimen hän antoi
Simonille - ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin
veljen, joille hän antoi nimen
 Boanerges,
se on: ukkosenjylinän pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja
Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen
pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin,
saman, joka hänet kavalsi.
Hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he
päässeet syömäänkään.
Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä
huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan".
Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat:
"Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa
ulos riivaajia".
Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla:
"Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan?
Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta
voi pysyä pystyssä.
Jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä
pystyssä.
Jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa,
ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut. Eihän kukaan voi
tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän
ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen
talonsa.
Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten
lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on
vikapää iankaikkiseen syntiin."
Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".
Jeesuksen omaiset tulevat
Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja
lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.
Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle:
"Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua".
Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat
minun veljeni?"
Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään,
hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!
Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni
ja äitini."
Vertaus kylväjästä
Hän rupesi taas
opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin
paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä
järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla.
Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille
opettaessaan:
"Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.
Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja
söivät sen.
Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja
se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata.
Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta,
niin se kuivettui.
Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja
tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.
Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi
sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan
jyvään asti."
Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".
Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen
ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia.
Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan
salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee
vertauksissa, että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja
kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi
ja saisi anteeksi".
Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten
voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?
Kylväjävertaus selitetään
Kylväjä kylvää sanan.
Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta
kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin
kylvetyn sanan.
Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun
kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, mutta heillä ei ole
juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun
sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta
lankeavat pois.
Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka
kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut
himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää
hedelmättömäksi.
Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja
ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä
kuusikymmen-, mikä satakertaisen."
Sanan vastaanottaminen
Hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan
alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi?
Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi
ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki.
Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."
Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä
mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille
lisätäänkin. Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä,
jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."
Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää
siemenen maahan;
ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja
kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään maa tuottaa
viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.
Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin,
sillä elonaika on käsissä."
Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä
vertausta siitä käytämme?
Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on
pienin kaikista siemenistä maan päällä; mutta kun se on kylvetty,
niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja
tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä
sen varjoon."
Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen
mukaan kuin he kykenivät kuulemaan; ja ilman vertausta hän ei
puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he
olivat yksikseen.
Jeesus tyynnyttää myrskyn
Sinä päivänä hän
illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle".
Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin
hän venheessä oli; ja
 muitakin
venheitä oli hänen seurassaan.
Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin
että venhe jo täyttyi.
Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he
herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä,
että me hukumme?"
Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole
hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.
Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei
ole uskoa?"
Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka
onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"
Riivaajat sikalaumaan
Ja
he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle.
Kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies,
joka oli saastaisen hengen vallassa.
Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan
sitoa; sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja
kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä
kukaan kyennyt häntä hillitsemään. Ja hän oleskeli aina, yötä ja
päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä.
Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen
eteensä ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun
kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä
vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua." Sillä hän oli
sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki".
Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio
on minun nimeni, sillä meitä on monta".
Ja se pyysi pyytämällä
häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta.
Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella.
Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme
niihin".
Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä
ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi
jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen.
Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja
maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Ja he
tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut,
istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät.
Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka
sikojen oli käynyt.
Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan.
Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä
saada olla hänen kanssaan. Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi
hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria
tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".
Niin hän lähti ja rupesi
Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli
hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.
Jeesus parantaa Jairuksen tyttären ja
sairaan naisen
Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle,
kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla.
Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet
nähdessään
 hänen
jalkojensa juureen, pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni
on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän
tulisi terveeksi ja jäisi eloon".
Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan
paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.
Ja siellä oli nainen,
joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon
kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa
saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.
Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja
koski hänen vaippaansa;
sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan,
niin tulen terveeksi". Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän
tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan.
Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä
lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun
vaatteisiini?"
Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon
tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'"
Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt.
Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli
tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle
koko totuuden.
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut
terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."
Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan:
"Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?"
Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi
synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan".
Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja
Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen.
Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän
joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. Ja käydessään sisään hän
sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut,
vaan nukkuu."
 Niin
he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa
lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni
sisälle sinne, missä lapsi makasi.
Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on
käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.
Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja
he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan.
Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja
käski antaa tytölle syötävää. Ja hän lähti sieltä ja meni
kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
Ihmiset ihmettelevät Jeesuksen suurta
viisautta
Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä
kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki
tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä
senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä
kautta?
Eikö tämä ole se
rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin
veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja
he loukkaantuivat häneen.
Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin
kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
Hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että
paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
Hän ihmetteli heidän
epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja
opetti.
Jeesus lähettää opetuslapsensa
saarnaamaan
Hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä
kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.
Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin
ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.
He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää
pukeko kahta ihokasta yllenne".
Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes
lähdette pois siltä paikkakunnalta. Ja missä paikassa teitä ei oteta
vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu
jalkojenne alta, todistukseksi heille."
Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus. Ja he
ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja
paransivat heidät.
Herodes ja Johannes Kastaja
Ja kuningas Herodes sai
kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja
ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja
sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat". Mutta toiset sanoivat:
"Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku
muukin profeetoista".
Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä
mestautin, on noussut kuolleista". Sillä hän, Herodes, oli
lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet
vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä
Herodes oli nainut hänet, ja Johannes oli sanonut Herodekselle:
"Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa".
Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta
ei voinut.
Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja
pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli
hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä
mielellään.
Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja
ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille
miehille. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti
Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle:
"Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle". Ja hän
vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle,
vaikka puolet valtakuntaani".
Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi:
"Johannes Kastajan päätä". Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle
kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat
minulle lautasella Johannes Kastajan pään".
Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja
pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. Ja
kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen
pään. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi
hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen
äidillensä.
Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen
ruumiinsa ja panivat sen hautaan.
(Evankeliumi Markuksen
mukaan 1938)
Jeesuksen tarina jatkuu
täällä |
