|
Jeesuksen Kristuksen,
Jumalan Pojan, evankeliumi jatkuu..
Ruokkimisihme tapahtuu
Apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle
kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
 Niin
hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja
levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja
heillä ei ollut aikaa syödäkään.
Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
He näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja
riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen
heitä.
Astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä
sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta,
ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
Kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa
hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo
myöhäinen; laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä
oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää".
Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin
he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"
Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää
katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi
kalaa".
Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava
ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.
He laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin
viisikymmentä.
Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen
ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen
pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille. Ja kaikki
söivät ja tulivat ravituiksi.
Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja
tähteet kaloista.
Niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta
miestä.
Jeesus kävelee veden päällä
Kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan
edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski
kansan luotansa.
Sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan.
Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään
maalla.
Kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli
heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän
luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa.
 Mutta
nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi
ja rupesivat huutamaan;
sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli
heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se
olen; älkää peljätkö".
Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he
hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.
Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen,
vaan heidän sydämensä oli paatunut.
Kuljettuaan yli
toiselle rannalle he tulivat Genesaretiin ja laskivat maihin.
Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet; ja he
riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla
kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.
Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin,
asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he
saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka
koskivat häneen, tulivat terveiksi.
Jumalan käskyt ja ihmisten tekemät säädökset
Fariseukset ja
muutamat kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista,
kokoontuivat hänen luoksensa. Ja he näkivät, että muutamat hänen
opetuslapsistaan söivät leipää epäpuhtailla, se on pesemättömillä,
käsillä.
Sillä eivät fariseukset eivätkä ketkään juutalaiset syö, ennenkuin
ovat tarkoin pesseet kätensä, noudattaen vanhinten perinnäissääntöä,
ja torilta tultuaan he eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä
vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen,
niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain pesemisiä.
Niin fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: "Miksi sinun
opetuslapsesi eivät vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan
syövät leipää epäpuhtailla käsillä?"
Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä,
ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa
minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta
turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat
ihmiskäskyjä'.
"Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten
perinnäissääntöä."
Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn
noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.
Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka
kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.
Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen:
'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' - se on
uhrilahja -- ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta
isälleen tai äidilleen.
Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette
säätäneet. Paljon muuta samankaltaista te teette."
Sisäinen ja ulkoinen
Hän kutsui taas kansan tykönsä ja sanoi heille:
"Kuulkaa minua
kaikki ja ymmärtäkää: ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee
hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan mikä ihmisestä lähtee
ulos, se saastuttaa ihmisen. Jos jollakin on korvat kuulla, hän
kuulkoon."
Ja kun hän kansasta erottuaan oli mennyt erääseen taloon, kysyivät
hänen opetuslapsensa häneltä sitä vertausta.
Ja hän sanoi heille: "Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö
käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä
saastuttaa?
Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu." Näin
hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi. Ja hän sanoi: Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen."
Hän nousi ja lähti
sieltä Tyyron ja Siidonin alueelle. Ja hän meni erääseen taloon
 eikä
tahtonut, että kukaan saisi sitä tietää; mutta hän ei saanut olla
salassa,
vaan heti kun eräs vaimo, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen
henki, kuuli hänestä, tuli hän ja lankesi hänen jalkojensa juureen.
Ja se vaimo oli kreikatar, syntyään syyrofoinikialainen; ja hän
pyysi häntä ajamaan ulos riivaajan hänen tyttärestään.
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi;
sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
Mutta hän vastasi ja sanoi hänelle: "Niin, Herra; mutta syöväthän
penikatkin pöydän alla lasten muruja".
Ja hän sanoi vaimolle: "Tämän sanan tähden, mene; riivaaja on
lähtenyt sinun tyttärestäsi".
Ja vaimo meni kotiinsa
ja havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajan lähteneen
hänestä.
Jeesus parantaa kuuron miehen
Hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven
ääreen Dekapolin alueen keskitse.
Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he
pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen.
Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen
korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä ja katsahti ylös
taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: "Effata", se on: aukene.
Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja
hän puhui selkeästi.
Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä
enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat.
Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: "Hyvin hän on kaikki
tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan".
Jeesus ruokkii 4000 miestä
Niinä päivinä, kun
paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää,
kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille:
"Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet
minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.
 Ja
jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät
matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa. "Niin hänen
opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan
voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?"
Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat:
"Seitsemän".
Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän
leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat
ne kansan eteen. He panivat.
Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski
panna nekin kansan eteen.
Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet
palaset, seitsemän vasullista. Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja
hän laski heidät luotansa.
Ihmiset tavoittelevat merkkiä
Kohta hän astui
opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.
Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen
kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä.
Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii
merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta
merkkiä."
Onko teidän sydämenne paatunut?
Hän jätti heidät ja
astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.
Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut
muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä.
Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten
hapatusta ja Herodeksen hapatusta".
Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää.
Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei
teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän
sydämenne paatunut?
Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja
ettekö muista: kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle,
kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat
hänelle: "Kaksitoista".
"Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka
monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän".
Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"
Sokea saa näkönsä
He tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he
pyysivät, että hän koskisi häneen.
Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle,
sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi
häneltä: "Näetkö mitään?"
Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset, sillä minä erotan
käveleviä, ne ovat puiden näköisiä".
Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki
tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi.
Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea
kylään".
Sinä olet Kristus
Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja
tiellä hän kysyi
 opetuslapsiltaan
ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?"
He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan,
toiset taas jonkun profeetoista".
Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari
vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus".
Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä.
Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon
ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden
hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä
nouseman ylös.
Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet
erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan.
Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria
sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele
sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".
Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille:
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja
ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa
elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja
evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa
koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi
ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja
syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän
tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."
Hän sanoi
heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on
muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan
valtakunnan tulevan voimassansa".
"Tämä on Minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä"
Kuuden päivän
kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja
vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja
hänen muotonsa muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tulivat
hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei
 kukaan
vaatteenvalkaisija maan päällä taida semmoiseksi valkaista.
Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen
kanssa.
Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, meidän on
tässä hyvä olla; tehkäämme siis kolme majaa, sinulle yksi ja
Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi".
Sillä hän ei tiennyt, mitä sanoa, koska he olivat peljästyksissään.
Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului
ääni: "Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä".
Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet
ketään muuta kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan.
Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta hän teroitti heille, etteivät
kenellekään kertoisi, mitä olivat nähneet, ennenkuin vasta sitten,
kun Ihmisen Poika oli noussut kuolleista.
Ja he pitivät mielessään
sen sanan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen
oli. Ja he kysyivät häneltä sanoen: "Kirjanoppineethan sanovat, että
Eliaan pitää tuleman ensin?"
Niin hän sanoi heille: "Elias tosin tulee ensin ja asettaa kaikki
kohdalleen. Mutta kuinka sitten on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, että
hän on paljon kärsivä ja tuleva halveksituksi?
Mutta minä sanon teille: Elias onkin tullut, ja he tekivät hänelle,
mitä tahtoivat, niinkuin hänestä on kirjoitettu."
Kaikki on mahdollista sille joka uskoo
Kun he tulivat opetuslasten luo, näkivät he paljon kansaa heidän
ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan.
Ja kohta kun kaikki kansa hänet näki, hämmästyivät he ja riensivät
hänen luoksensa ja tervehtivät häntä.
Ja hän kysyi heiltä: "Mitä te väittelette heidän kanssaan?"
Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: "Opettaja, minä
toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki.
Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä
lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä
sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he
eivät kyenneet."
Hän vastasi heille sanoen: "Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka
kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä?
Tuokaa hänet minun tyköni."
Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen,
kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja
hänestä lähti vaahto.
Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä
ollut?" Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen.
Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen,
tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä
ja auta meitä."
Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista
sille, joka uskoo".
Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun
epäuskoani".
Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän
saastaista henkeä ja sanoi sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä
käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene".
Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi
ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli".
Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän
nousi.
Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa
kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"
Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin
rukouksella ja paastolla".
Kuka meistä onkaan suurin?
He lähtivät sieltä ja
kulkivat Galilean läpi; ja hän ei tahtonut, että kukaan saisi sitä
tietää.
Sillä hän opetti opetuslapsiaan ja sanoi heille: "Ihmisen Poika
annetaan ihmisten käsiin, ja he tappavat hänet; ja kun hän on
tapettu, nousee hän kolmen päivän perästä ylös".
Mutta he eivät käsittäneet sitä puhetta ja pelkäsivät häneltä kysyä.
Ja he saapuivat Kapernaumiin. Ja kotiin tultuaan hän kysyi heiltä:
"Mistä te tiellä keskustelitte?"
Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet
toistensa kanssa siitä, kuka oli suurin.
Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: "Jos joku
tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja
kaikkien palvelija".
 Hän otti lapsen ja asetti sen heidän keskellensä; ja otettuaan sen
syliinsä hän sanoi heille:
"Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se
ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä
minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt".
Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa
meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä,
koska hän ei seurannut meitä".
Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka
tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua
minusta pahaa.
Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.
Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä,
että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei
jää palkkaansa vaille.
Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi
parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi
heitetty mereen.
Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on
sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat
kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen.
Ja jos sinun jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on
sinulle, että jalkapuolena menet elämään sisälle, kuin että sinut,
molemmat jalat tallella, heitetään helvettiin.
Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on
sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin
että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa
heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.
Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on
suolalla suolattava.
Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen
maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne
rauha."
Avioliitto Jumalan mielen mukaan
Hän nousi sieltä ja
tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas
kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja tapansa mukaan hän taas
opetti heitä.
Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he kysyivät
häneltä, oliko miehen lupa hyljätä vaimonsa.
Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä Mooses on teille säätänyt?"
He sanoivat: "Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä vaimon".
Niin Jeesus sanoi
heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän
säädöksen.
Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja
naiseksi.
Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön
vaimoonsa.
Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi,
vaan yksi liha.
Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä
tätä asiaa.
Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee
huorin häntä vastaan.
Ja jos vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa, niin
hän tekee huorin."
 Ja
he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta
opetuslapset nuhtelivat tuojia.
Mutta kun Jeesus sen
näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun
tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa
niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi
heitä.
Rikas mies lähti murheellisena pois
Hänen sieltä tielle
mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja
kysyi häneltä: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä
iankaikkisen elämän perisin?"
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan
ole hyvä paitsi Jumala yksin.
Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta',
'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita
isääsi ja äitiäsi'."
Mutta hän sanoi hänelle: "Opettaja, niitä kaikkia minä olen
noudattanut nuoruudestani asti".
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: "Yksi
sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna
köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa
minua".
 Mutta
hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä
hänellä oli paljon omaisuutta.
Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa:
"Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan
valtakuntaan!"
Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi
taas puhumaan ja sanoi heille: "Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden,
jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan!
Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä
Jumalan valtakuntaan."
Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: "Kuka
sitten voi pelastua?"
Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei
Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista".
Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme
luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua".
Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka
minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai
veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai
pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja
ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen
keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. Mutta monet
ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."
Jeesus kertoo miten hänet tullaan tappamaan
He olivat matkalla,
menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja
heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat
peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille
puhumaan, mitä hänelle oli tapahtuva:
"Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan
ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet
kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin; ja ne pilkkaavat häntä
ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen
päivän perästä hän on nouseva ylös".
Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja
sanoivat hänelle: "Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille,
mitä sinulta anomme".
Hän sanoi heille: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?" Niin he
sanoivat hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen
vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi".
Mutta Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko
juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä
kasteella, jolla minut kastetaan?"
He sanoivat hänelle: "Voimme". Niin Jeesus sanoi heille:
"Sen
maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla
minut kastetaan, kastetaan teidätkin; mutta minun oikealla tai
vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se
annetaan niille, joille se on valmistettu".
Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja
Johannekseen.
Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte,
että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä
hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä
kohtaan.
Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne
tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän
keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja.
Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja
antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."
Armahda minua!
He tulivat Jerikoon.
Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon
seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika,
tien vieressä.
Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän
huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua".
Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän
huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua".
Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne". Ja he
kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä,
nouse; hän kutsuu sinua".
Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli
Jeesuksen tykö.
Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle
tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni
jälleen".
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut".
Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.
Palmusunnuntain tapahtuma
Kun he lähestyivät
Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän
kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on
edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna
varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut;
päästäkää se ja tuokaa tänne.
 Ja
jos joku teille sanoo: Miksi te noin teette?, niin sanokaa: 'Herra
tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin'."
Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan
ja päästivät sen.
Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: "Mitä
te teette, kun päästätte varsan?"
Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja he
antoivat heidän mennä.
He toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen
päälle, ja hän istui sen selkään.
Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita
katkoivat kedoilta.
Ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat:
"Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!
Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna
korkeuksissa!"
Hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan
kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika
oli jo myöhäinen.
Jeesus kiivastuu
Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä.
Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän
katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän
ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain
aika.
Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta
hedelmää syökö". Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.
Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan
ulos niitä, jotka
myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät
ja kyyhkysten myyjäin istuimet, eikä sallinut kenenkään kantaa
mitään astiaa pyhäkön kautta.
Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun
huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te
olette tehneet siitä ryövärien luolan."
Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka
saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki
kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa.
Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle.
Kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun
kuivettuneen juuria myöten.
Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi,
katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut".
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.
Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa
ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen
tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.
Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte,
uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos
kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän
Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän
rikkomuksenne."
(Evankeliumi Markuksen
mukaan 1938)
Jeesuksen tarina jatkuu
täällä Lisää aiheesta:  Usko
Toivo
Rakkaus
Elämän
Sanat
Hän
Psalmit
1
Psalmit
2 |