|
Jeesuksen Kristuksen,
Jumalan Pojan, evankeliumi jatkuu.. (loppuosa)
He tulivat taas
Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja
kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat hänelle:
"Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan
näitä tehdä?"
Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä myös teen teille yhden
kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä
vallalla minä näitä teen.
Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."
Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta',
niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" - sitä he kansan tähden pelkäsivät
sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta.
Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä". Silloin
Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla
minä näitä teen".
Hän rupesi puhumaan
heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen
ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi
sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään
tarhureilta viinitarhan hedelmiä. Mutta he ottivat hänet kiinni,
pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.
Vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he
löivät päähän ja häpäisivät.
Hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita
muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat.
Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti
viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun
poikaani'.
Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen;
tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille'. Ja he ottivat
hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta. Mitä
nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit
ja antaa viinitarhan muille.
 |
Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat
hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on
ihmeellinen meidän silmissämme'?"
Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät
kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen
heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.
Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja
herodilaisia kietomaan häntä sanoilla.
Verojen maksamisesta
Nämä
tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet
totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan
opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille
veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?"
Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi
kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni."
Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus
tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin".
Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja
Jumalalle, mikä Jumalan on".
He ihmettelivät häntä suuresti.
|
Kenen vaimo?
Hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei
ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä sanoen:
"Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli,
joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän
veljensä lesken ja herättäköön veljellensä siemenen'.
Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli,
ei häneltä jäänyt jälkeläistä.
Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä.
Niin myös kolmas.
Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt jälkeläistä.
Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli.
Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän
joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän
vaimona?"
Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne
kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he
ovat niinkuin enkelit taivaissa.
Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole
lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta,
kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja
Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'?
Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte."
Rakkauden
kaksoiskäsky
Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut
heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja
kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"
Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän
Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi,
kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi
ja kaikesta voimastasi'.
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole
mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden
mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. Ja
rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja
kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se
on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."
Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän
hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eikä kukaan
enää rohjennut häneltä kysyä.
Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka
kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?
Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun
Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun
vihollisesi sinun jalkojesi alle'.
Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen
poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.
 |
Opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka
mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä
toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja
pidoissa, noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät
pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".
Yksi ropo
Hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani
rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia
pennejä.
Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti
minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut,
jotka panivat uhriarkkuun.
Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan
kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."
|
Vääriä 'voideltuja'
tulee
Kun hän meni ulos
pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: "Opettaja,
katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!"
Jeesus vastasi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Niistä
ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta."
Kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari
ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä eriksensä:
"Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että
kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?"
Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä
eksytä.
Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät
monta.
Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää
peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu.
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan,
tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on
synnytystuskien alkua.
Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja
teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja
kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille.
Sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.
Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin
huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä
annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.
Veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat
vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.
Te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta
joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä ei
tulisi - joka tämän lukee, se tarkatkoon - silloin ne, jotka
Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko
alas älköönkä menkö sisään noutamaan mitään huoneestansa; ja joka on
mennyt pellolle, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.
Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
Mutta rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella.
Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut
hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala on luonut, tähän asti, eikä
milloinkaan tule.
Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi;
mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne
päivät.
Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai:
'Katso, tuolla', niin älkää uskoko.
Sillä vääriä kristuksia (=voideltuja) ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät
tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.
Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.
Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä
kuu anna valoansa, ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka
taivaissa ovat, järkkyvät.
Ja
silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla
ja kirkkaudella.
Silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä
ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.
Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja
lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
 |
Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on
lähellä, oven edessä.
Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä
kaikki tapahtuvat.
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit
taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä.
Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin
se aika tulee.
On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa
ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän
myös ovenvartijan valvoa.
Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee,
iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain
aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä
nukkumasta.
Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."
|
Salahanke
Niin oli kahden päivän
perästä pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla, ja ylipapit ja
kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet otetuksi
kavaluudella kiinni ja tapetuksi. Sillä he sanoivat: "Ei juhlan
aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa".
Hieno teko
Kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen
aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata,
kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti
voiteen hänen päähänsä.
Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: "Mitä
varten tämä voiteen haaskaus?
Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan
denariin ja antaa ne köyhille." Ja he toruivat häntä.
Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen
mieltään? Hän teki hyvän työn minulle.
Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte
heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina.
Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini
hautaamista varten.
Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa
evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on
mainittava hänen muistoksensa."
Juudas kavaltaa
Jeesuksen
Juudas Iskariot, yksi
niistä kahdestatoista, meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet
heille.
Kun nämä sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle
rahaa. Ja hän mietti, kuinka hänet sopivassa tilaisuudessa
kavaltaisi.
Tämä on minun ruumiini,
joka teidän edestänne annetaan
Ensimmäisenä
happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin,
hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Mihin tahdot, että menemme
valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?"
Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää
kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa;
seuratkaa häntä.
Mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: 'Opettaja sanoo:
Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan
opetuslasteni kanssa?'
Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi
laitetun; valmistakaa meille sinne."
Niin opetuslapset
lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat niin olevan, kuin
Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
Kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa.
Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: "Totisesti minä
sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut, yksi, joka syö minun
kanssani".
He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä
sanomaan hänelle: "En kaiketi minä?"
Hän sanoi heille: "Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa
vatiin minun kanssani.
Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on
kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika
kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi
syntynyt."
 |
Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille
ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini".
Ja hän otti maljan,
kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
Hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka
vuodatetaan monen edestä.
Totisesti minä sanon teille: "Minä en juo enää viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena Jumalan
valtakunnassa."
Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
Jeesus sanoi heille: "Kaikki te loukkaannutte, sillä kirjoitettu
on: 'Minä lyön paimenta, ja lampaat hajotetaan'.
Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan."
Niin Pietari sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en
kuitenkaan minä".
Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä
yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
|
Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: "Vaikka minun pitäisi kuolla
sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Ja samoin sanoivat
kaikki muutkin.
Jeesuksen tuska
He tulivat
maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja hän sanoi opetuslapsillensa:
"Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä rukoilen".
Hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän
alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
 Ja
hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan
asti; olkaa tässä ja valvokaa".
Hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että, jos
mahdollista, se hetki menisi häneltä ohi, ja sanoi: "Abba, Isä,
kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta
ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!"
Hän tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Simon,
nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä valvoa?
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on
altis, mutta liha on heikko."
Taas hän meni pois ja rukoili sanoen samat sanat.
Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän
silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi; ja he eivät tienneet, mitä
hänelle vastaisivat.
Hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja
lepäätte! Jo riittää! Hetki on tullut; katso, Ihmisen Poika annetaan
syntisten käsiin.
Nouskaa, lähtekäämme; katso, se, joka kavaltaa minut, on lähellä."
Ja heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä kahdestatoista,
saapui, ja hänen mukanaan joukko ylipappien ja kirjanoppineiden ja
vanhinten luota, miekat ja seipäät käsissä.
Mutta se, joka hänet kavalsi, oli sopinut heidän kanssaan merkistä,
sanoen: "Se, jolle
 minä
suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti
vartioituna pois".
Tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: "Rabbi!" ja
antoi hänelle suuta.
Silloin he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.
Mutta eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski
ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.
Niin Jeesus puhui heille ja sanoi: "Niinkuin ryöväriä vastaan te
olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan.
Joka päivä minä olen
ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä, ettekä ole ottaneet minua
kiinni. Mutta tämä tapahtuu, että kirjoitukset kävisivät toteen."
Niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat.
Ja häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate
paljaalle iholle heitettynä; ja he ottivat hänet kiinni. Mutta hän
jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna.
Vääriä syytöksiä
He veivät Jeesuksen
ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja vanhimmat ja
kirjanoppineet kokoontuivat.
Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin
esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja lämmitteli tulen
ääressä.
Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan
tappaaksensa hänet, mutta eivät löytäneet.
Useat kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät
olleet yhtäpitäviä.
Niin muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan, sanoen:
"Me olemme kuulleet hänen sanovan: 'Minä hajotan maahan tämän
käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka
ei ole käsillä tehty'."
Mutta eivät näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä.
 Silloin
ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi Jeesukselta sanoen:
"Etkö vastaa mitään? Mitä nämä todistavat sinua vastaan?"
Mutta hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi
kysyi häneltä ja sanoi hänelle: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn
Poika?"
Jeesus sanoi: "Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman
oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä".
Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me enää
todistajia tarvitsemme? Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä
arvelette?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan.
Ja muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen kasvonsa ja
löivät häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle: "Profetoi!"
Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä poskelle.
Pietarikin petti
Jeesuksen
Kun nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan ylimmäisen
papin palvelijattarista; ja nähdessään Pietarin lämmittelevän hän
katsoi häneen ja sanoi: "Sinäkin olit Nasaretilaisen, tuon
Jeesuksen, kanssa".
Mutta hän kielsi sanoen: "En tiedä enkä käsitä, mitä sanot". Ja hän
meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi.
Ja nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan lähellä
seisoville: "Tämä on yksi niistä".
Mutta hän kielsi uudestaan. Ja vähän sen jälkeen lähellä seisovat
taas sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä olet yksi niistä, sillä
olethan sinä galilealainenkin".
Mutta hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: "En tunne sitä
miestä, josta te puhutte".
Ja samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti Jeesuksen
sanat, jotka hän oli sanonut hänelle: "Ennenkuin kukko kahdesti
laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän ratkesi itkuun.
Ihmiset halusivat
rikollisen vapaaksi Jeesuksen sijaan
Heti aamulla ylipapit
ynnä vanhimmat ja kirjanoppineet ja koko neuvosto tekivät päätöksen,
sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja antoivat Pilatuksen käsiin.
Niin Pilatus kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Hän
vastasi ja sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanot".
Ylipapit tekivät monta syytöstä häntä vastaan.
Niin Pilatus taas kysyi häneltä sanoen: "Etkö vastaa mitään? Katso,
kuinka paljon syytöksiä he tekevät sinua vastaan."
Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään, niin että Pilatus ihmetteli.
Mutta juhlan aikana hän tavallisesti päästi heille yhden vangin
irti, sen, jota he anoivat.
Niin siellä oli eräs mies, jota sanottiin Barabbaaksi, vangittu
muiden kapinoitsijain kanssa, jotka kapinassa olivat tehneet murhan.
Ja kansa meni sinne ylös ja rupesi pyytämään, että hän tekisi
heille, niinkuin hänen tapansa oli.
Pilatus vastasi heille sanoen: "Tahdotteko, että päästän teille
juutalaisten kuninkaan?"
Sillä hän tiesi, että ylipapit kateudesta olivat antaneet hänet
hänen käsiinsä.
Mutta ylipapit kiihottivat kansaa anomaan, että hän ennemmin
päästäisi heille Barabbaan.
Ja Pilatus puhui taas heille ja sanoi: "Mitä minun sitten on tehtävä
hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?"
Niin he taas huusivat: "Ristiinnaulitse hänet!"
Mutta
Pilatus sanoi heille: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he
huusivat vielä kovemmin: "Ristiinnaulitse hänet!"
Ja kun Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi, päästi hän heille
Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti
ristiinnaulittavaksi.
Niin sotamiehet veivät hänet sisälle linnaan, se on palatsiin, ja
kutsuivat siihen koko sotilasjoukon.
He pukivat hänen yllensä purppuravaipan, väänsivät
orjantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä ja rupesivat
tervehtimään häntä: "Terve, juutalaisten kuningas!"
Ja he löivät häntä päähän ruovolla, sylkivät häntä ja laskeutuen
polvilleen kumarsivat häntä.
 Ja
kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä purppuravaipan
ja pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa. Ja he veivät hänet pois,
ristiinnaulitakseen hänet.
Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen,
joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen
ristiänsä.
Ristille
He veivät hänet paikalle, jonka nimi on Golgata, se on
käännettynä: pääkallonpaikka. Ja he tarjosivat hänelle mirhalla
sekoitettua viiniä, mutta hän ei sitä ottanut.
He ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen
vaatteensa heittäen niistä arpaa, mitä kukin oli saava.
Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat.
Ja päällekirjoitukseksi oli merkitty hänen syynsä: "Juutalaisten
kuningas".
He ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä, toisen hänen
oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolellensa.
Ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä ja nyökyttivät
päätään ja sanoivat: "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin ja
kolmessa päivässä sen rakennat!
Auta itseäsi ja astu alas ristiltä."
Samoin ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä
ja sanoivat: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa.
Astukoon hän, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä, että me
näkisimme ja uskoisimme." Myöskin ne, jotka olivat ristiinnaulitut
hänen kanssaan, herjasivat häntä.
Kuudennella hetkellä
tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen
hetkeen.
Ja
yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: "Eeli, Eeli,
lama sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi minut
hylkäsit?
Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat:
"Katso, hän huutaa Eliasta".
Muuan juoksi ja täytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon
päähän ja antoi hänelle juoda sanoen: "Annas, katsokaamme, tuleeko
Elias ottamaan hänet alas".
 Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti.
Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen
näin antavan henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli
Jumalan Poika".
Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa
olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti,
ja Salome, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja
palvelleet häntä, sekä useita muita, jotka olivat tulleet hänen
kanssaan ylös Jerusalemiin.
Jeesus lasketaan
hautaan
Kun jo oli tullut
ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä, tuli
Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen, joka hänkin
odotti Jumalan valtakuntaa, rohkaisi mielensä ja meni sisälle
Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
Niin Pilatus ihmetteli,
oliko hän jo kuollut, ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi
tältä, oliko hän jo kauan sitten kuollut.
Ja saatuaan sadanpäämieheltä siitä tiedon hän lahjoitti ruumiin
Joosefille.
Tämä osti liinavaatteen ja otti hänet alas, kääri hänet
liinavaatteeseen ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon, ja
vieritti kiven hautakammion ovelle.
Maria Magdaleena ja Maria, Jooseen äiti, katselivat, mihin hänet
pantiin.
Ei Hän ole enää täällä
Kun sapatti oli ohi,
ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome
hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä.
 Viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain,
auringon noustessa.
Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion
ovelta?"
Katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli
näet hyvin suuri.
Mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan
oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he
peljästyivät suuresti.
Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta,
Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei
hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat.
Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'Hän
menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä,
niinkuin hän teille sanoi'."
Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli
vallannut vavistus ja hämmästys, eivätkä sanoneet kenellekään
mitään, sillä he pelkäsivät.
 Ylösnoussut
ilmestyy ihmisille
Mutta
ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä
päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut
ulos seitsemän riivaajaa.
Tämä meni ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa
ja jotka nyt murehtivat ja itkivät.
Mutta kun he kuulivat, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt,
eivät he uskoneet.
Ja sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä, heidän
kävellessään, matkalla maakylään.
Hekin menivät ja veivät sanan toisille; mutta nämä eivät uskoneet
heitäkään.
Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan
aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä
kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet
hänet ylösnousseeksi.
Jeesuksen viimeiset
sanat
Hän sanoi heille: "Menkää
kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se
tuomitaan kadotukseen.
Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he
ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin
käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä
vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat
terveiksi."
Kun nyt Herra Jeesus oli
puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan
oikealle puolelle.
Mutta he lähtivät ja
saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja
vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.
(Evankeliumi Markuksen
mukaan 1-15, 1938)
Eräänä päivänä, hyvinkin pian, Jeesus tulee takaisin hakemaan omansa
sinne, missä Hän nyt on. Se tulee olemaan ratkaiseva päivä koko
ihmiskunnalle: ilon päivä niille, jotka odottavat Häntä ja tuomion päivä niille, jotka eivät ole välittäneet
Hänestä. Haluan kuulua siihen joukkoon, joka pääsee Taivaaseen,
haluatko sinä?
Kutsu Sinulle
täällä
Lisää aiheesta:  Usko
Toivo
Rakkaus
Elämän
Sanat
Hän
Psalmit
1
Psalmit
2 |